Kari Mäkinen meets Doc Watson

Merlefest on North Carolinassa Wilkesboron kaupungissa pidettävä festivaali, joka on perustettu Doc Watsonin pojan Merle Watsonin muistoksi. Festivaali on merkittävimpiä bluegrass-tapahtumia Yhdysvalloissa ja monen Doc Watson-diggarin pyhiinvaelluskohde.
 
Merlefestin matkallaan liikanimen saanut Kari “Finnish Watson” Mäkinen saavutti unelmansa ja kertoo siitä omin sanoin:

Merle Watson hautakiviCaither Carlton hautakivi
Merle Watsonin haudalla – Jay Carlton Caither Carltonin haudalla

Merlefest 2004 Jammailua Merlefest 2004

– Ensimmäisestä Merlefestin vierailusta 2003 sen verran vois kertoa, että se tietty oli kaikkein hienointa, kun tapasin Doc Watsonin. Olin ystävystyny sillo paikallisen "isäntäni" palomies Jay Carltonin kanssa, joka on Docin vaimon veli". [heidän isänsä Caither Carlton soitti aikoinaan viulua Doc Watsonin yhtyeessä]

– Jay oli tietty hyvin selvillä että Doc oli mulle suuri guru, kuten varmaan suurelle osalle Merlefestin festivaalikävijöistä muutenkin. Tavoitteena oli tietysti tavata ite Doc Watson, johon sitte aivan sattumalta törmäsin paikallisessa kitarakaupassa. Siinä sitten mut esiteltiin ja juteltiin.

– Jay Carlton ja muut paikalliset oli aivan uskomattoman ystävällisiä ihmisiä. Vastavuoroisesti olin luvannu viedä heille seuraavana vuonna ite tekemäni kitaran, ikäänkuin vastalahjaksi. Jay oli sitte helmikuussa ennen mun tuloa kysynyt Docilta, että kun Kari tulee Suomesta, ni voidaanko tulla käymään heillä kotona. Ja Doc oli sanonu, että "Kari on enempi kuin tervetullut. Kyllä hän Karin tietää ja muistaa, kun kerran tavattiin viime vuonna". Joo niin se oli kuulemma sanonu. Kyllä tuntu hyvältä.

FirefighterFirefighterFirefighter
"Firefighter" – Kari Mäkisen rakentama Merlefest-aiheinen Dreadnaught-mallin kitara

Watsonit ja Firefighter Watsonit "Firefighter" -kitaraa tarkastelemassa
– Niinpä me yhdessä Jayn kanssa, sunnuntaina 25.4. mentiin ensin Jayn kotiin. Siellä haukattiin välipalaa ja juotiin kahvit ja sitten mentiin Doc Watsonille kylään. Menomatkalla mulla sydän hakkas 200 km tunnissa, mutta kyllä se asettu kun päästiin perille.

– Kitaralegendan vastaanotto ja kädenpuristus oli niin lämminhenkinen, että tuntu niinku oisin käynyt täällä sata kertaa. Annoin Doc-ille vielä lahjaksi ite tekemäni puutaulun, mihin olin jyrsinkoneella tekstannu hengellisen tekstin footprints ja kaivertanu jalanjäljet, että Doc voi sormin koetella niitä [Doc Watson on sokea]. Rouva Watson luki tekstin taulusta ja Doc rupesi itkeen ja itkin minäkin. Se kysy, että mistä oon keksiny tuoda tuollaisen lahjan. Sanoin Docille, että olin miettiny sitä monta kuukautta mitä toisin ja sitten keksin tämän. Se otti mua kaulasta kiinni ja kiitti ja kyllä tuntu hyvältä.

Doc & KariDoc & KariDoc & Kari Kari & Doc Kari Mäkinen ja Doc Watson yhdessä – Jonkun aikaa istuttuamme ja rupateltuamme kysyin Docilta, että jaksaisko se soittaa pari biisiä mun kans. Doc sanoi, että tottakai ja haki kitaran. Soitettiin neljä biisiä. Otin kaikki tietysti onnesta mykkänä minidiskille. Ja se sunnuntaipäivä oli "Finnish Watsonin" elämässä sanoin kuvaamaton. Doc sanoi, että se tykkää musta ja oon aina tervetullu sen kotiin ja kertoi kuunnelleensa keikka-CD:täni, joka äänitettiin Sellosalissa [Voi veljet -konsertissa] ja sanoi,.että "nyt hän ymmärtää, miksi sua täällä sanotaan “Finnish Watsoniksi". Sitten oli Doc Watson -diggari tietty onnel-linen mies.

– Sitä ei voi kertoa sanoin, mutta tunne oli järisyttävän hieno, kun sai pikata kitaraa ite Doc Watsonin kanssa.

Terveisiä kaikille "Finnish Watson" Kari Mäkinen

Kuuntele ääninäyte:

"Black Mountain Rag"

Kari Mäkinen ja Doc Watson, Wilkesboro, NC, 2004

Webspace provided by Eunet Finland. Pixelpress Oy © 2004    webmaster@bluegrass.fi